Kaikki ympärilläsi on tarinaa | Maryan Abdulkarim ja Pauliina Feodoroff


Katso. Kaikki ympärilläsi on tarinaa. Sinut lävistää tuhannet tarinaimpulssit, koettuja, elettyjä, sinuun manipuloituja, sinuun istutettuja, ehdotettuja, tulkinnan varaan jätettyjä, joka hetki. Etsit niitä koko ajan. Jos kukaan ei valmista sinulle valmista tarinaa, teet sen itse.

Ǩiõčč. Puk tuu pirr lij maainâs. Tuu čõõđ jåʹtte dohti mieʹldd maainâsimpuuls, koid leäk ǩiõččlâsttam, koid leäk jeällam, kook lie tuʹnne pijjum, kook lie tuʹnne išttuum, kook lie tuʹnne eʹtǩǩuum, kook lie tuʹlǩǩmuužž vääras kuõđđum, juõʹǩǩ poodd. Ooʒʒak mainnâz ǩeeʹjjmieʹldd ääiʹj. Ǥu ij ni ǩii tueʹjjed tuʹnne vaalmâš mainnâz, raajak tõn jiõčč.

Tarina syntyy siitä, että on nimet. Nimetään. Nimeämiselle on tarina. Mistä tämä syntyi, miksi se syntyi, ja mihin se pystyy. Ja siinä se on. Kun tiedetään, että se on se, ja sen potentiaali, alkaa tapahtua. Kun kävi sitten näin. Ja siihen liittyvä tarina. Ja siitä syntyi se. Ja se johti siihen. Ja näin meillä on kokonainen maailma, kokonaisia maailmoja. Ja niihin syntytarina, joka paljastaa sen, mistä se koostuu. Miksi se koostuu. Mikä se on.

Maainâs šâdd tõʹst, što lie nõõm. Nõõmtet. nõõmtumuʹšše lij maainâs. Koʹst tät šõõddi, mõõn diõtt tõt šõõddi, da mõõzz tõt pâstt. Da tõʹst tõt lij. Ko tieʹđet, što tõt lij tõt, da tõn potentiaal, älgg šõddâm. Ko de ǩiâvi nääiʹt. Da tõõzz õhtti maainâs. Da tõʹst šõõddi tõt. Da tõt jååʹđti tõõzz. Da nääiʹt meeʹst lij ceâl maaiʹlm, määŋg ceâl maaiʹlmed. Da tõid šâddmaainâs, kååʹtt čuäʹjat tõn, mäʹhtt tõt nårrai. Mõõn diõtt tõt nårrai. Mii tõt lij.

Tämä tarina antaa sinulle ohjeen olla maailmassa. Ohje on joko tarinassa tai tarina. Ohje on selkeä, mutta sitä ei voi sanoa lyhyemmin kuin tarinana. Sitä ei voi irrottaa tarinastaan. Koko kielen idea on tarinassa. Että voimme sanoa ääneen sen, mitä on. Missä on. Ja mitä ei ole. Mitä emme halua että on. Voimme kutsua luokse. Voimme ajaa ulos. Tarina on aineetonta ainetta joka valuu suustamme hengityksen mukana, se on ääniaallon verran painavampaa kuin henki, se virtaa käsiemme kautta näppäimistölle, paperille, kiviluolan seinään. Se on aines jolla mielemme ymmärtää itseään sisältä ja sen ulkopuolelta. Se on aines, joka kertyy mieliimme, jota voimme jakaa, pakottaa, varastaa ja kierrättää toinen toisiltamme, toisillemme, loputtomiin.

Tät maainâs oudd tuʹnne vuäʹppõõzz leeʹd maaiʹlmest. Vuäʹppõs lij juʹn-a mainnsest leʹbe maainâs. Vuäʹppõs lij täʹrǩǩ, leâʹša tõn ij vueiʹt särnnad vuäʹnkubun ko mainnsen. Tõn ij vueiʹt pååđted mainnseʹstes. Ceâl ǩiõl juurd lij mainnsest. Što vueiʹttep särnnad jiõnnsa tõn, mii lij. Koʹst lij. Da mii ij leäkku. Mõõn jeäʹp haaʹled, što lij. Vueiʹttep kåččad luzz. Vueiʹttep pääkkeed åålǥas. Maainâs lij aaunteʹmes aaunâs, kååʹtt kålgg åålǥas mij njääʹlmest vuõiŋŋmõõžž mieʹldd, tõt lij jiõnnparru veeʹrd lossääb ko jiõgg, tõt kålgg mij ǩiõđi pääiʹǩ puällpårdda, põʹmmai ool, ǩeäʹdǧǧskuõr seeiʹn ool. Tõt lij aaunâs, koin miõllan fiʹttai jiõccsees siiʹsǩpeäʹlnn da tõn åålǥpeäʹlnn. Tõt lij aaunâs, kååʹtt nårrai miõleen, koon vueiʹttep jueʹǩǩed, pääkkted, suâleed da kâârvted kueiʹmm kueiʹmineen, kueiʹmeen, ǩeeʹjjtemma.

Siksi rakastat tarinoita. Koska ymmärrät niitä. Koska ymmärrät niistä.

Tõn diõtt ton räʹǩstak mainnsid. Ko fiʹttjak tõid. Ko fiʹttjak tõin.

Olet kasvanut muiden tarinoissa rypien. Ja omaa tarinaasi kavahtaen. Oma tarinasi ei ole mikään. Koska sillä ei ole toistoa. Koska sitä ei nähdä. Sitä ei edes ole.

Leäk šõddâm jeärrsi mainnsivuiʹm. Da jiijjad mainnâz õhcclõõččeeʹl. Jiijjad maainâs iʹlla ni mii. Ko tõt iʹlla mainstum ouddâl. Ko tõn jie vueiʹn. Tõt ij ni leäkku.

On vain irvikuva, jonkun muun tarina, joka näki teidät, sinut joskus ja joka näin sivuaa omaasi. Ja koska hänen tarinansa on, luullaan, ettei muuta tarvita. Että tämä riittäisi tarinaksesi. Toisen kertoma tarina sinusta. Ja vihaat sitä. Koska oman tarinasi kaanon ei ole omissa käsissäsi. Ja koska kaikilla muilla paitsi sinulla on tarina, alat ajatella, ettet edes ole tarinan kokoinen. Ettei sinulla ole syntyä. Ettei sinun synnyttömyydelläsi ole mitään tarkoitusta. Ettei sinulla ole paikkaa, tarkoitusta eikä tehtävää. Ettei sinua ole. Ja vieraannut omasta elämästäsi entisestään. Ja katoat muiden tarinoihin. Koska et voi luottaa omaan arvostelukykyysi, koska et voi luottaa yhteenkään havaintoosi, koska niitäkään ei voi olla, jos ei ole nimiä, joihin ne voisivat suhteutua, sulautua, kutoutua. Sinua ei ole. Mutta kuitenkin on, muistittomanakin.

Lij tåʹlǩ veʒʒjeei kartt, ǩeän-ne jeeʹres oummu maainâs, kååʹtt vueiʹni tiʹjjid, tuu måttmešt da kååʹtt nääiʹt jåått tuu rääi. Da ko suu maainâs lij, juuʹrdet, što jeeʹres mainnâz jie taarbâž. Što tät rijttjeʹči tuu mainnsen. Nuuʹbb oummu mušttlem maainâs tuu pirr. Da vâjjääk tõn. Ko tuu jiijjad mainnâz kaanon ij leäkku tuu ǩiõđin. Da ko pukin jeärrsin peʹce tuʹst lij maainâs, juurdčeškuäđak, što jiõk ni leäkku mainnâz šoora. Što tuʹst ij leäkku šõddâm. Što tuu šõõddteʹmvuõđâst ij leäkku mieʹrr. Što tuʹst ij leäkku sââʹjj, iʹlla mieʹrr, ni tuâjj. Što ton jiõk leäkku. Da versmak õinn jäänab jiijjad jieʹllmest. Da läppjak jeärrsi mainnsid. Ko jiõk vueiʹt naʹddjed jiijjad ärvstõõllâmsilttõʹsse, ko jiõk vueiʹt naʹddjed ni õõut tuu vuâmmšõʹsse, ko jie ni tõk vueiʹt leeʹd, jõs jie leäkku nõõm, koid tõid tõk vuäitče suddõõttâd, kååđđõõttâd. Ton jiõk leäkku. Leâʹša kuuitâǥ leäk, håʹt muuʹstʼteʹmmen.

Väistä oma tarinasi, lainaa muiden tarinoita, opi ne kaikki. Tee identiteetistäsi muiden tarinoiden varasto. Niin pärjäät jonkin aikaa. Ja lopulta huomaat, että se, mikä ehkä olisi voinut olla oman tarinasi laita, aloitus, on hioutunut muiden tarinoiden paineessa pois, ja sitä ei enää ole. Ei ole enää alkua, syntyä, syytä eikä seurausta. Oletko sitten keveä kuin lumihiutale? Kultivoitunut ihminen? Vai oletko vuotava reikä, aukko, joka imee loputtomaan nälkäänsä minkä tahansa?

Kââʹrv jiijjad mainnâz, laiʹnne jeärrsi mainnsid, da mattu pukid tõid. Tueʹjjed jijstad järrsi mainnsi ääiʹt. Nääiʹt piʹrǧǧääk - vueʹzz ääiʹj. Da looppâst hoʹhssjak, što tõt, mii leäi vueiʹtted leeʹd jiijjad mainnâz alttõs, lij kâkkjam meädda jeeʹres oummui mainnsi mieʹldd, da tõt teänab iʹlla. Iʹlla teänab algg, iʹlla šõddâm, iʹlla tõt mõõn diõtt da mii tõʹst šâdd. Leäk-a mâŋŋa ǩeäʹppes mâʹte muõttčâlmm? Jeäʹrmmooumaž? Avi leäk-a kolggi reiʹǧǧ, kååʹtt njeemm looppteʹmes neälggses puk?

Tarina. Tarinalla voidaan muokata todellisuuksia. Tarina siitä mitä tapahtui hetki ennen tänne saapumistani, tarina siitä miten tämä on tullut esineeksi tarina siitä miten joku on viettänyt vuorokauden elämästään tai vuoden tai kymmenen. Tarinoilla on voimaa. Tarinat muokkaavat todellisuuta ja tapaamme nähdä maailma.

Qiso. Qisada waxay badalikartaa xaqiiqda sida aan u aragno. Qisada waxay tilmaami kartaa wax yar ka hor wixii dhacay. Halkan intaan iman wixii ka horeeyey. Qisada waxay khuseyn kartaa alabtaan i hor taalo sidey halkan ku soo gaartay. Siduu qof saacad noloshiisa u noolaa, ama sanad ama toban sano. Qisada quwad ayeey leedahay. Qisada waxay badali kartaa aduunyada sida aan u aragno iyo xaqiiqda aan ku nool nahay.

Käsitykseni itsestäni voi muuttua sen mukaan mitä tarinaa kuulen, mitä uskon. Uskottavimmat tarinat ovat sellaisia, jotka tukevat olemassa olevaa tarinaa. Päätarinaa, joka määrittelee todellisuutemme. Tarinoilla voidaan ylittää rajoja joita ei fyysisesti voida. Tarinat ovat samaan aikaan hyvin todellisia ja todellisuutamme kuvaavia ja kuitenkin mielikuvien ja muistimme tuottamaa jälkeä.

Sida aan anima isku arko waxaa badali kara qisada la ii sheego, taan aamino. Qisooyinka sahlan in la aamino waa kuwa u dhaw waxa aan ognahay oon run u heysano. Qisada maamusha sida aan aduunyada u fahano. Qisooyinka xadad lug aan laga dhaafi karin ayeey dhaafi karaan. Qisooyinka waa dhab, isla markaana waa been, waxay tilmaamayaan waxaan aragno iyo waxa aan ku riyoono, xasuusteena.

Kertoaessamme tarinaa, kuvailemme sen niinkuin me sen näimme. Niinkuin minä sen näin. Kuvailemme kaaria, siiven liikettä, värejä ja muotoja niinkuin itse näimme.

Qiso marka aan sheegeeyno, waxaan arrimaha u tilmaamnaa sidii anaga aan u aragnay. Sidii aniga aan u arkay, Waxaanu tilmaamu dhaqaaqa baadka, kalarada, foomka sidii aan anaga u aragnay.

Päätarinan kertoja on se, kenellä on eniten valtaa. Hän kertoo mitä hän näkee ja miten, miltä se tuntuu. Tämä on se tarina, joka toistetaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kunnes me kaikki uskomme sitä. Omaksumme sen ja pidämme sitä ainoana tarinana. Tarinaa vahvistetaan taiteella, se vahvistetaan uskonnolla. Millä vaan. Kunhan se myy ja massat uskovat.

Qisada qisooyinka maamusha qofka sheegaya waa ka ugu quwada weyn. Wuxuu inoo sheegi waxuu arko, sida ay isaga la tahay. Tan waa qisada naloogu soo cel celiyo, hadana, hadana, hadana. Ilaa aan anaga oo dhan ka rumeyneyno qisadaas. Ilaa ana qisadaas tan kaliya aan ka dhiganeyno. Qisada hido iyo dhaqan iyo diin ayaa lagu adeekeeyaa. Waxaa u muhiimsan bulshada weyn in ay aaminto.

Tarina selittää maapallon syntymän. Tarina kertoo äitini lapsuudesta. Tarina kertoo miksi syömme niinkuin syömme. Tarinat eivät synny tyhjiössä. Ne synnytetään, hoivataan ja laitetaan maailmalle. Tarina kertoo, että vahvimman äänen omaavan tarina saavuttaa eniten kuulijoita. Tarina myös kertoo että vahvin ääni on ostettu, anastettu, viety viekaudella ja avoimella sodanjulistuksella.

Qisada waxay micneyn aduunyada sidii loo abuurey, hooyaday caarurnimadeedii. Qisada waxay inoo sheegi sababta aan u cuno waxaan cuno. Qisooyinka waa la dhalaa oo la xanaaneeyaa kadibna aduunyada ayaa loo diraa. Qisada waxay sheegi qofka ugu codka adag in qisadisa dadka ugu badan ay gaari. Qisada waxay sheegeysaa ookale in codkaa la iibsankaro, in la xadikaro, in khaa’inimo iyo dagaal furan lagu dhuufsankaro.

Tarinoita on kerrottu yhtä kauan kuin ihminen on ollut ja muistanut. Tarina on kuvaus muistoistamme tai mielikuvituksestamme. Tarinalla kauppaamme jumalaa valkoisena heteromiehenä.

Qisooyinka baniaadan intuu jiro ayaa la sheegi jirey, inta baniaadan uu xasuus lahaa. Qisada waxay tilmaami kartaa xasuusteena ama maskaxdeena waxaan ka alifano. Qisada waxaan ku tilmaamikarna ilaahay in nin cad uu yahay.

Taide syntyy näistä tarinoista, niiden keskelle ja niiden kyllästämänä. Taide, kuten mikään muukaan, ei ole vapaa tarinoiden luomasta todellisuudesta. Rakennamme todellisuuksia toistensa sisään, etsimme tapaa rikkoa kaava ja mitä enemmän yritämme luoda rinnakaista juonta, sitä vahvemmin tarina imee mukaansa. Tarina kertoo, että on sankareita, on vallankumouksellisia ja on yhteiskunnan tukipilareita. Tarina kertoo miten aiempien on käynyt. Tarina kertoo miten nykyisten käy. Tarinan voima ja mahdollisuudet samoin kuin sen puutteet ja rajoitukset ovat sen kertojassa. Pää-äänen käyttäjässä. Tämän päivän tarinan kertoja...

Hido iyo dhaqan waxay ka dhashaan qisooyinkan, dhaxdooda iyagoo hogaaminaya. Hido iyo dhaqan, sida wax kasta, xor kama aha xaqiiqda qisooyinkan ay dhisaan. Xaqiiq ayaan xaqiiq ku dhax dhisnaa anagoo raadineyno si aan u jabino qorshahan.


Maryan Abdulkarim
(1982) on etniseltä taustaltaan somali ja Suomen kansalainen, joka työskentelee aktivistina, vapaana kirjoittajana ja normikriittisenä kouluttajana. Abdulkarim toimii aktiivisesti erilaisissa järjestöissä ja kulttuurisektorilla.

Pauliina Feodoroff (1977) on kolttasaamelainen aktivisti, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on tällä hetkellä Rospuutto-teatteriryhmän taiteellinen vastaava ja kolttasaamelaisen kulttuuriyhdistyksen Saa´mi Nue´ttin puheenjohtaja.

*Koltansaamenkielinen artikkeli kirjoitettiin Vladimir Feodoroffin ja Tiina Sanila-Aikion avulla.


 
  • Facebook
  • Google+
  • Twitter
  • Linkedin