Leena Kuumola

Mäntän kuvataideviikkojen vuoden 2026 kuraattori on palkittu taidekriitikko ja taidemaailmassa pitkään vaikuttanut Leena Kuumola. Hänen uransa alkoi 1990-luvun alussa ensin galleristina Tukholmassa sekä Helsingissä ja sitten taidekriitikkona. Kuumola tunnetaan ahkerana taidekirjoittajana, joka on kirjoittanut arvostelujen lisäksi myös esseitä ja kolumneja muun muassa Taide-lehteen ja Hufvudstadsbladetiin, tekstejä näyttelykatalogeihin sekä opettanut, muun muassa Teatterikorkeakoulussa Helsingissä.

XXX Kuvataideviikoilla hän näkee roolinsa enemmänkin näyttelyn kokoajana. – Mielestäni taidemaailmassa ovat roolit menneet viime vuosina täysin päälaelleen. Kannattaisi aina pitää mielessä, että kuraattoreita ja muita tahoja ei olisi olemassakaan, ilman taidetta ja sitä tekeviä taiteilijoita. Omaa rooliani kuraattorina on siis turha korostaa, Kuumola painottaa.

Tiivis suhde Kuvataideviikkoihin

– Minulla on ollut varsin tiivis suhde Mäntän Kuvataideviikkoihin. Olen aina pitänyt Kuvataideviikkoja yhtenä ainoista varteenotettavista kesäisistä nykytaiteen näyttelyistä, ja siellä on nähty kiinnostavinta taidetta. Pidän hyvänä merkkinä myös sitä, että taiteilijatkin käyvät siellä paljon. Olen alusta asti vieraillut lähes joka vuosi Kuvataideviikoilla, ja myös useaan otteeseen kirjoittanut siitä kritiikkejä. Olen usein kulkenut Mänttään avajaisiin bussikuljetuksella Helsingistä, ja tullut sitten aamuyöstä samalla kyydillä takaisin – paikka on siis peräti tuttu, Kuumola kertoo.

Mahdotonta kohti

Leena Kuumolaa kiinnostaa eniten se, miten taiteessa niukallakin ilmaisulla on mahdollista saada esiin rikkaita merkityksiä – ja kuinka poistamalla voi saada usein enemmän aikaan kuin lisäämällä.

– Minua on aina kiehtonut, niin kirjoittajana kuin galleristinakin, se mikä on mahdotonta. Mielestäni taiteessa pitäisi aina pyrkiä mahdotonta kohti. Siksi onkin sääli, että usein taideyleisölle tarjotaan vain sellaista, minkä tunnistamme jo entuudestaan. Olemassahan olisi kuitenkin mahdollisuus luoda jotain sellaista, mikä toisi katsojalle oivalluksen, että tällaisellakin tavalla voisi todellisuuden kokea, hän taustoittaa.

Oman tien kulkijat inspiroivat

– Ilman taidetta olisi vaikea elää. Suuri osa ystävistäni on taiteilijoita, joiden kanssa jaan tavan tehdä havaintoja ja ihmetellä maailmaa. Asioiden pohtiminen yksin ja yhdessä muiden kanssa on minulle hyvin tärkeää. Minua inspiroivat ne taiteilijat, jotka tekevät taidettaan itsenäisesti ja kulkevat omia polkujaan. Omaperäisyys, itsenäinen ajattelu, asioiden havaitseminen ja kiteyttäminen ovat olennaisia asioita, jotka taiteessa aina ilahduttavat, Kuumola kertoo.

Mahdoton galleristi

Tämä ajattelu leimaa myös Kuumolan uraa galleristina. Galleri Leena Kuumola aloitti toimintansa Tukholmassa vuonna 1992, ja siirtyi Helsinkiin Eliten taloon neljä vuotta myöhemmin. Sen jälkeen vielä lähes kymmenen vuotta toiminut galleria keskittyi tila- ja käsitetaiteeseen sekä kokeelliseen lyhytelokuvaan, jotka eivät silloin juurikaan muuten päässeet esiin Suomen taidemaailmassa.

– Minulle kerrottiin alusta asti, niin Tukholmassa kuin Suomessakin, että näin ei voi galleriatoimintaa harjoittaa. En esimerkiksi perinyt taiteilijoilta vuokraa. Minua ei kiinnostanut myyminen, vaan pelkästään ajatukset, keskustelut, ideat ja mahdollisimman aineeton taide. Galleriani oli tästä huolimatta olemassa lähes puolentoista vuosikymmenen ajan, Kuumola muistelee.

Ensi kesän näyttely spektaakkelin vastakohta

– Kuvataideviikkojen ensi kesän näyttely tulee olemaan spektaakkelin vastakohta. Näyttelyyn ei ole tulossa äkkivääriä tai äänekkäitä teoksia, vaan hiljaista taidetta, josta voi vähitellen avautua katsojalle jotain uutta. Runollista, katoavaista, haurasta taidetta joka ei melkein ole olemassa – mutta kuitenkin on. Kun kohtaamme oivaltavaa taidetta tai runoutta, ajatuksissamme voi tapahtua jotakin selittämätöntä, Kuumola kuvailee.

XXX Kuvataideviikoille kutsuttavia taiteilijoita yhdistää ajattomuus, ja että he teoksissaan pohtivat ja tutkivat maailmaa. Näyttelyyn on tulossa runsaasti liikkuvaa kuvaa ja ääniteoksia, installaatioita sekä maalauksia ja mustavalkoista valokuvaa. Näyttelyssä nähdään myös muutamien edesmenneiden taiteilijoiden teoksia.

Tavoitteena oivallukset

– Toivon että kesän 2026 Mäntän Kuvataideviikkojen kävijöille jäisi näyttelystä päällimmäisenä mieleen ihmetys, että näinkin tämän maailman voi nähdä – yhtäkkinen oivallus jostain sellaisesta mitä ei ole aiemmin huomannut, Kuumola kuvailee.