Timo Ahjotuli on toiminut nykytaiteilijana kuvanveiston, installaation ja valokuvauksen parissa aktiivisesti vuodesta 2013. Hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin ja projekteihin Suomessa ja ulkomailla. Ahjotuli tunnetaan parhaiten installaatioveistoksistaan, joita on ollut esillä monissa taidetapahtumissa, kuten Purkutaide Ihmemaa X, Wiurilan Kesä, Helsinki Urban Art Festival ja Wasagraffitilandia.

Ahjotuli pohtii elämisen ja olemisen haasteita ja haikeutta mekaanisen muotokielen siivittämänä. Futuristiset rakennelmat kasvavat tiloissa ja hahmoissa kuin mekaaniset kasvit koneille tyypillisiä virtaviivaisia linjoja mukaillen. Mäntän kuvataideviikoille rakentuva teos jatkaa Ahjotulen paikkasidonnaisten installaatioveistosten sarjaa, kehittäen teosten muotokieltä entistä esittävämpään suuntaan. Sarjan teokset ovat vuoropuhelua taiteilijan ja tilan välillä. “Tila huutaa, minä vastaan.”

Antti Arkoma on maalari, joka on tehnyt myös veistoksia. Viime vuosina hän on kuitenkin keskittynyt enemmän maalaustaiteeseen. Estetiikka on Arkomalle tärkeä asia, mutta niin on myös teosten sisältämä tarina tai viesti. Maalaukset muistuttavat menneiden aikakausien miljöistä ja sisustuksista. Ne kuvaavat Ihmisten elinympäristöjä, kaupunkitiloja ja vähintäänkin huonetiloja ja sillä tavalla ne kertovat ihmisestä. Tilat laajenevat ja sekoittuvat ikkunoiden ja ovien kautta ulos toisiin tiloihin ja maailmoihin. Teoksissa veistosmaiset figuurit viittaavat henkilöhahmoihin ja peilit toimivat jonkinlaisina ikiaikaisina historian silminnäkijöinä. Elottomiin figuureihin ja tilojen keskeneräiseen tunnelmaan sisältyy kaipuuta. Huomenna hän tulee tai ei tule, jotain on kesken.

Maalausten ajankuva vie nykyisestä kaoottisesta maailmasta romantisoituun vanhaan maailmaan ja tätä kautta tilat ovat myös ikään kuin pakopaikkoja. Koska maalaukseen on vaikeaa saada asioista, jotka eivät alleviivaa ja huuda ylitse muiden rakentaa Arkoma kokonaisuuden useimmiten monien viittausten ja jopa vihjausten ympärille. Tästä syystä hänen maalaustensa todellinen sisältö aukeaa hitaasti ja vaatii katsojalta keskittymistä.

Sara Bjarland on suomalainen taiteilija, joka asuu Amsterdamissa. Hän valmistui Slade School of Fine Artista Lontoosta vuonna 2007. Bjarlandilla on ollut lukuisia yksityisnäytelyitä muun muassa Hollannissa, Suomessa, Belgiassa ja Ruotsissa. Vuonna 2020 hän sai Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -palkinnon, ja vuonna 2019 hän oli suomalaisille taiteilijoille suunnatun Below Zero Prize -palkinnon ehdokkaana. Hänen teoksiaan on Kiasman sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiön kokoelmien lisäksi useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa taidekokoelmissa.

Michal Czinegetyöskentelee monialaisesti tutkien havainnon, valon ja värin suhteita. Hänen tilallisissa installaatioissaan maalauskankaat ja arkkitehtoniset rakenteet muuttuvat ajassa tapahtuviksi prosesseiksi vuorovaikutuksessa katsojan läsnäolon kanssa. Czinege väitteli taiteen tohtoriksi Bratislavan kuvataideakatemiasta, missä hän toimi maalaustaiteen apulaisprofessorina Suomeen muuttoonsa saakka. Czinegen teoksia on useissa eurooppalaisissa taidekokoelmissa, kuten Albertina Museum Collection, Wien, Kunsthalle Praha sekä Slovak National Gallery.

Kuvataideviikkojen Garden of Death -teos on maalattu kuolleiden puiden tuhkalla, joka on syntynyt yhtä taloa lämmitettäessä yhden talven ajan. Paikkasidonnaisen installaation visuaalisena lähteenä on Pohjois-Karjalasta sukupuuttoon kuolleiden kasvien kuvasto. Hugo Simbergin samannimiseen maalaukseen viitaten kuoleman puutarha on tuonpuoleinen välitila. Se on outo paikka, jossa luurankomaisten kasvien olemuksesta jotain haurasta säilyy värähdellen selittämättömästi, kunnes katoaa olemasta kokonaan. Välähdykset ovat viimeisiä jälkiä menneestä olemassaolosta, kenties jälkisykettä tai muistoja, jotka voimakkaasta latauksestaan huolimatta ovat nyt vain purkauksia ajassa. Aineettomia pulsseja, valon aallonpituuksien vaihtelua katsojan mielessä.

Taiteilijapari Michal Czinege ja Maija Laurinen tutkivat monitahoisia ilmiöitä havainnon, todellisuuden ja havaitsijan välillä. Heidän installaatioteoksensa ovat yleensä luonteeltaan paikkasidonnaisia ja ajassa tapahtuvia. Teokset rakentuvat monialaisesti eri tekniikoita, valoa ja tilaa hyödyntäen. Tarjoamalla viitteitä siitä, mikä on suoran havaitsemisprosessimme saavuttamattomissa tai ihmisaistien ulottumattomissa, he pyrkivät välittämään jotain olennaista inhimillisen havaintokokemuksen olemuksesta. He myös pyrkivät luomaan tilaa näkökulmille, jotka kyseenalaistavat ihmiskeskeistä, usein rutiininomaista ja rajoittunutta tapaamme tulkita todellisuutta.

Michal ja Maija tapasivat toisensa opiskeluaikoina Bratislavassa kuvataideakatemian galleriassa, jossa Michalin näyttelyn avajaiset olivat alkamaisillaan. Maija opiskeli tuolloin elokuvausta, kun taas Michalille kuvataide oli aina ollut selvä valinta. Sittemmin molemmat ovat väitelleet taiteen tohtoreiksi Slovakian kuvataideakatemiasta (vuosina 2011 ja 2019). Nykyään suomalaisslovakialainen pariskunta asuu Puu-Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa yhdessä Bratislavasta mukana tulleen rescuekoira Possun kanssa.

Parin yhteisen teoksen lisäksi kuvataideviikoille rakentuu myös Czinegen teos Garden of Death.

Erika Erre työskentelee enimmäkseen kolmiulotteisuuden parissa, mutta ei rajoita ideoitaan yhteen välineeseen vaan käyttää laaja-alaisesti ja ennakkoluulottomasti eri materiaaleja ja tekotapoja. Erre käsittelee teoksissaan yleensä isoja vastakohtaisuuksia kuten elämä/kuolema, hyvä/paha, murhe/onnellisuus tai yksilö/ihmismassa. Hänen teoksilleen on tyypillistä esineiden ja materiaalien irrottaminen tavanomaisesta käyttötarkoituksestaan, jolloin materiaalivalintojen symboliikan myötä vakaviin ja traagisiinkin aiheisiin tulee mukaan myös mustaa huumoria.

Kuvataideviikoille rakentuvassa Matka-teoksessaan Erre on pyrkinyt luomaan kuvitteluleikinomaisen tunnelman siitä, miltä tuntuisi lentää pienenä lintuna suurten vuorten yli, tai vastakohtaisesti miltä tuntuisi olla niin jättiläismäinen, että voisi halutessaan murskata alleen mitättömän kokoiset vuoret.

Reetta Gröhn-Soininen on joensuulainen kuvanveistäjä. Hän valmistui Turun Piirustuskoulusta vuonna 1993. Hänen Mäntän kuvataideviikoille tuleva Kuolon niityt -teoksensa on jatkumoa hänen Kuoleman puutarhurit -teossarjaansa. Henkilökohtaisesta surutyöstä vuonna 2020 alkanut sarja on jatkunut globaalina surutyönä sotaa käyvässä maailmassamme. Surun ja kaihon muuttaessa muotoaan ajan saatossa, Reetta Gröhn-Soininen ajattelee Kuolon niittyä hyvin lohdullisena välitilana, missä kuoleman puutarhurit hellästi hoivaavat kukkasiaan. Se on ikään kuin siirtymäriitti ja kukat symboloivat ihmiseloa: alku, kukoistus ja loppu. Me silitämme yhtä hellästi vastasyntyneen kuin kuolevankin kättä.

Timo Hannunen on kuvanveistäjä, joka on osallistunut moniin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Hannusen veistokset ovat useimmiten ympäristöstä tehdyn havainnon, ajatusmaailman ja hänen sen hetkisen mielentilansa eriasteisia yhteensulautumia. Hänen teostensa kolmas elementti on kiveen vahvasti sidoksissa oleva ajan käsite. Hannuselle työn fyysisyys ja matkanteko ovat usein yhtä tärkeitä kuin itse lopputulos – hän toivookin että hänen teoksiinsa tarttuisi matkan aikana tietynlaista läsnäolon tuntua. Hannunen ei useinkaan luonnostele teoksiaan, vaan hän vain aloittaa ”keskustelun” materiaalin kanssa ja antaa työn viedä jos se on viedäkseen. Hänen Kuvataideviikoille valmistuva teoskokonaisuutensa koostuu veistetyistä luonnonkivistä jotka hän on hakenut lähiympäristöstään: kotipihasta, lähimetsästä tai omasta kotitiestä traktorilla maasta kiskoen.

Alma Heikkilä on Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija, joka työskentelee maalauksen, installaation ja kuvanveiston parissa. Heikkilän teoksia on muun muassa Kiasman, Suomen Kansallisgallerian, Malmön taidemuseon ja Emma-museon kokoelmissa. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja maailmalla.

Heikkilä kuvaa työssään asioita, joita ei voi kokea ihmisen aistien kautta. Niitä ovat esimerkiksi mikrobien elämänmuodot, metsien ekosysteemit joissa tärkeät prosessit sijaitsevat maan alla ja kasvien sisällä sekä laajamittaiset ilmiöt jotka tapahtuvat sellaisella nopeudella ja sellaisessa mittakaavassa, että se ylittää ihmisen käsityskyvyn.Työskennellessään pääasiassa maalin ja kipsin parissa ja käyttäen tekniikoita joissa pigmentit ja nesteet muodostavat spontaanisti kuvia pinnoille, Heikkilä näkee taiteellisen työskentelynsä yhteistyöksi materiaalien ja luonnonilmiöiden kanssa.

Johannes Heikkilä on Rovaniemellä asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta taidegrafiikan osastolta vuonna 2019. Heikkilän pääasiallisia taiteen tekemisen tapoja ovat puupiirroksen ja -painoksen lisäksi maalaaminen. Hänen taiteensa asettuu havaintokokemuksen ja reaalitodellisuuden ulkopuolelle, murtuneisiin tiloihin, kuvitteellisen ja havaittavissa olevan välimaastoon. Heikkilän teokset ovat abstraktis-figuratiivisia kokonaisuuksia, projektioita sekä kuvia todellisuudesta ja sen vääristymistä. Yksittäinen teos on sekä paikka, kokemus, ymmärryksen hetki että tauko. Myös arkkitehtuuri ja rakennetut tilat ovat läsnä Heikkilän taiteessa. Hänen taiteensa tilat ovat ihmisen kuvia, jälkiä olemassaolosta ja merkkejä menneestä.

Touko Hujanen on reportaasiin erikoistunut kuvajournalisti ja taiteilija, ja hän on valmistunut Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisteriohjelmasta. Hän on työskennellyt muun muassa The New York Timesille, X-lehdelle ja Helsingin Sanomille ja hän julkaisee kokeellista Uuden Maan Sanomat -sanomalehtiteosta. Hujanen on palkittu muun muassa vuoden kuvajournalistina (2019 ja 2018), vuoden lehtikuvaajana (2011), vuoden nuorena lehtikuvaajana (2009) sekä Discovery Awardilla (2020). Hän pitää aktiivisesti näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, tekee valokuvakirjoja, kirjoittaa reportaasista ja opettaa reportaasikursseilla.

Kaisa Huotari on kuvataiteilijana erikoistunut laajennetun maalauksen parissa työskentelyyn. Hän käsittelee usein teoksissaan muistoja, arkea ja arkisuutta sekä yksilön suhdetta luontoon. Huotarin töissä on mukana myös surrealistisia elementtejä sekä tietynlaisia vääristymiä, joiden kautta hän haluaa haastaa tapaamme katsoa ja havainnoida asioita ympärillämme. Huotarin tekeminen on lähtöisin kaipuusta tehdä asioita näkyväksi ja tuoda huomiota niille teemoille, jotka hän kokee olennaisiksi. Taide on Huotarille maailman hienovaraisten ja hiljaisten ilmiöiden tutkimista visuaalisuuden keinoin; se on pyrkimys kommunikoida siitä mille ei ole olemassa sanoja.

Anna Hyrkkänen on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on Jenny ja Antti Wihurin säätiön, Suomen taideyhdistyksen, Samk kuvataiteen sekä Valtion taidekokoelmissa. Hyrkkänen tekee työtä kuvanveiston ja tila- ja valoinstallaatioiden parissa. Hänen työskentelynsä keskiössä ovat ajan ja paikan käsitteet sekä keho. Ajatus paikasta ja tilasta liikkuu aina kehon sisäisen maailman mikrokosmoksesta aisteilla koettavaan tilaan ja ympäristöön. Hänen teoksensa syntyvät usein tutkimalla valoa erilaisissa tiloissa ja materiaaleissa. Hyrkkäsen innoitus viimeaikaiseen taiteelliseen työskentelyynsä lähtee kiinnostuksesta aivotutkimusta ja neurotieteitä kohtaan. Häntä kiehtoo ihmiskehon, mielen, aivojen ja tajunnan yhteenkietoutuneisuus.

Anna Hyrkkäsen Mäntän kuvataideviikoille tulevan Superpositio-teoksen lähtökohdat ovat aivotutkimuksessa ja tieteen tarjoamassa informaatiossa. Teos tuo näkyviin mekanismeja, joilla ihmiskeho, mieli, aivot ja tajunta liittyvät toisiinsa ja työskentelevät yhdessä luoden omien sääntöjensä varassa toimivan, alati kehittyvän ja toimintaansa muovaavan mikrokosmoksen.

Essi Immonen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee laajasti muun muassa kuvanveiston, installoinnin, rakentelun, askartelun, sommittelun, paina(utu)misen, sanojen ja mielikuvittelun keinoin. Immonen työskentelee tila- ja materiaalilähtöisesti, ja usein hän kokeekin työskentelevänsä ensisijaisesti käyttämissään materiaaleissa kuhisevien mielleyhtymien, arvolatausten ja haptisuuksien parissa. Immonen on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Saimaan Ammattikorkeakoulusta vuonna 2018 ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta viime vuonna. Hänen teoksiaan on ollut esillä viime vuosina esillä muun muassa Galleria G:ssä, SIC-galleriassa ja Vallilan kasvihuoneella Helsingissä sekä Quebecissä Kanadassa.

Inka-Maaria Jurvanen on Vantaalla asuva kuvataiteilija. Hänen pääasiallinen työvälineensä on lyijykynä. Hän piirtää monille erilaisille materiaaleille kuten vanerille, marmorille, graniitille, puisiin kappaleisiin ja pahkakulhoihin. Hänen teostensa koko vaihtelee pienestä suurikokoisiin installaatioihin.

Jurvanen valmistui Taidekoulu Maasta vuonna 2008 ja hänellä on graafisen suunnittelijan tutkinto Evtek Muotoiluinstituutista. Hänen teoksiaan on ollut vuodesta 2006 esillä näyttelyissä Suomessa ja kansainvälisesti. Jurvaselle myönnettiin vuonna 2023 William Thuring -palkinto. Hän on järjestänyt ja kuratoinut useita ryhmänäyttelyitä ja toteuttanut seinämaalauksia julkisiin ja yksityisiin kohteisiin. Jurvasen teoksia on Nykytaiteen museo Kiasman ja Valtion taideteostoimikunnan kokoelmissa.

Riikka Keränen on kuvataiteilija ja sekatyöläinen, joka asuu ja työskentelee Ristijärvellä Kainuussa. Hän on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta kuvanveiston osastolta vuonna 2010. Keräsen työskentelyn keskiössä ovat moninaiset materiaalit, joiden kautta ja kanssa hän pohtii ihmisten ja muiden eliöiden suhdetta aikaan sekä ympäröivään maailmaan ja sen eri ilmiöihin. Tärkeitä elementtejä hänen työskentelyssään ovat myös intuitiivisuus, käsillä ajattelu ja leikki. Keräsen teokset ovat monin eri tekniikoin toteutettuja veistoksia, installaatioita ja paikkasidonnaisia ympäristötaideteoksia. Viime vuosina hän on toteuttanut myös useita julkisia teoksia.

Ritva Kovalainen on Kemiönsaarella asuva ja työskentelevä taiteilija. Valokuvaus tuli hänen elämäänsä 80-luvun alussa, kun hän aloitti opintonsa Taideteollisessa korkeakoulussa ja se on ollut tärkeällä sijalla hänen elämässään ja työssään siitä lähtien. Muutaman vuoden opetustyötä lukuun ottamatta hän on toiminut itsenäisenä taiteilijana ja julkistanut kuviaan kirjoissa, näyttelyissä ja elokuvissa. Taiteilijana hän on erityisen kiinnostunut metsistä, puista ja maisemasta, mutta myös ihmisestä – useimmiten suhteessa biosfääriin ympärillämme.

Kovalaisen taiteellisessa työskentelyssä aiheeseen perehtyminen ja tiedon tuottaminen yhdistyvät kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen. Kuvien ja tekstien soveltaminen eri ilmaisuvälineiden ympäristöihin on olennainen osa hänen työskentelyään. Valokuvaaminen on ensimmäinen osa tätä prosessia, mutta lopputuloksen kannalta tärkeää on myös se, mitä tapahtuu kuvaamisen jälkeen. Miten tavoittaa esineen, vedoksen, kirjan, tai elokuvan esteettinen ja sielullinen eheys, jotta niistä syntyisi ainutkertaista ja autenttista valokuvien puhetta.

Juho Könkkölä on jyväskyläläinen kuvataiteilija, joka keskittyy veistoksellisten ja ihmisaiheisten origamihahmojen luomiseen. Hän alkoi taitella ensimmäisiä origamejaan jo nuorena, mutta vuonna 2018 hän siirtyi ohjeiden mukaisesta taittelusta omien origamiteostensa suunnitteluun. Valmistuttuaan kuvataiteilijaksi Lapin ammattikorkeakoulusta vuonna 2020 hän on työskennellyt origamitaiteen parissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja maailmalla, muun muassa Venetsiassa, Lontoossa ja New Yorkissa. Hän on myös opettanut origamitaidetta kansainvälisissä tapahtumissa.

Perinteisellä japanilaisella origamitekniikalla luodut ihmishahmot ammentavat inspiraationsa monista aiheista kuten historiasta, mytologiasta, kansantarinoista sekä fantasiamaailmoista. Teosten työprosessi on hyvin menetelmällinen ja monivaiheinen, aina taitoskuvion suunnittelusta paperin valmistelemiseen ja lukuisten yksityiskohtien pienen pieneen taitteluun. Yhden teoksen valmistukseen voi kulua muutamasta viikosta useaan kuukauteen tai jopa vuosiin.

Laura Lilja yhdistelee teoksissaan kierrätys-, laina- ja luonnonmateriaaleja erilaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin oivaltavasti ja niitä toisin toistaen. Lilja asuu ja työskentelee Reposaaressa Porin edustalla, Selkämeren ulapan äärellä. Lilja valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun PALLAS-kuvataiteiden koulutusohjelmasta vuonna 2004 ja hänen teoksiaan on muun muassa Valtion taidekokoelmissa sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston, Kuntsin modernin taiteen museon, Lönnströmin taidemuseon sekä Porin taidemuseon kokoelmissa.

Hanna Marno on kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija, joka asuu ja työskentelee Siikaisissa, Satakunnassa. Viime vuosien aikana kyläyhteisössä asuttuaan hänen ruokavalionsa on koostunut lehtikuusenhippusista aamiaisella ja lounaalla. Raskaan päivän jälkeen päivällinen on hieman monipuolisempi: annos liitua lihaksille, haapaa verelle ja kaneliseitikkejä, että näkisi paremmin. Illallisella hän nauttii puuroa rukiista ja grafiitista, sillä yö tarvitsee ylleen suojan. Koiraystävä Mauri tarkkailee annoksia herkkukulhonsa takaa.

Teoksissaan Marno tarkastelee maiseman ja yhteisöjen kerrostumia, valtarakenteita ja niiden materiaalisuuksia sekä monikielisyyksiä ehdottaen erilaisten ympäristöjen kohtaamisia. Mikä onkaan se liima, joka meidät sitoo yhteen?

Jussi Matilainen on Porissa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Digitaalinen media painottuu hänen työskentelyssään, vaikka alun perin Matilainen onkin koulutukseltaan taidemaalari. Liikkuvan kuvan kanssa työskentelyyn hän on päätynyt lähinnä esitystaiteen kautta. Videoperformansseista ja osaksi esityksiä tuotetusta materiaalista hän on siirtynyt animaatioihin ja kameratyöskentelyyn. Hänen videoteoksensa ovat useammin hiljalleen muuntuvia eläviä kuvia kuin tarinallisia kokonaisuuksia. Hänen kiinnostuksensa kuvan rakenteeseen sekä erilaiset tavat rakentaa ja hajottaa kuvia ovat toistuvia teemoja hänen työskentelyssään. Matilainen hakee toiston ja päällekkäisyyksien kautta vaihtoehtoja lineaariselle tavalle leikata liikkuvaa kuvaa ja projektiomalleille, jotka perustuvat yhteen tarkkailupisteeseen.

Anne Meskanen-Barmanin teokset koostuvat usein rakenteisiin integroiduista ja niitä läpäisevistä erikokoisten osien installaatiomaisista kokonaisuuksista. Teoselementit ottavat vallitsevat arkkitehtuuriset rakenteet osaksi teosta ja tarinaa, ja tilallisuus ja materiaalisuus ovat keskeisessä roolissa. Tärkeää on myös se, mitä ei nähdä. Meskanen-Barman tarkastelee töissään usein ihmisen ja luonnon suhdetta vähän vinksahtaneen oudolla tavalla. Veistokset jäljittelevät olemassa olevia esineitä ja asioita, mutta lähempi tarkastelu paljastaa teokseen sisältyvän vinouman. Teoksissa on mukana arjen surrealismia, yllätyksellisyyttä ja huumoria.

Haidi Motola on kuvataiteilija ja tohtoriopiskelija Kuvataideakatemiassa. Hänen tutkimuksensa keskittyy arkistoihin, muistiin ja poliittiseen mielikuvitukseen kolonialistisessa kontekstissa. Vuodesta 2016 lähtien hän on ollut Activestills-dokumenttivalokuvaajien kollektiivin jäsen, jonka työ keskittyy Palestiinan dekolonialistisiin taisteluihin. Hänen uusin teoksensa Esperia on lyhytelokuvatetralogia, joka siirtyy dokumentaarisen ja taiteellisen, refleksiivisen ja ekspressiivisen välillä tutkien muistin, identiteetin ja tarinankerronnan teemoja ja yhteyksiä.

Salla Myllylä on helsinkiläinen kuvataiteilija ja Taideyliopiston väitöskirjatutkija. Hän työskentelee paikkasidonnaisesti liikkuvan kuvan keinoin. Myllylä valmistui Vapaasta taidekoulusta vuonna 2009 ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2014. Hänen teoksiaan on esitetty näyttelyissä muun muassa Galleria Huudossa, Taidekeskus Haihatuksessa, Frankfurter Kunstvereinissa ja Kunsthal Charlottenborgissa sekä festivaaleilla, kuten Tampereen elokuvajuhlilla ja Japan Media Arts -festivaalilla. Hänen tutkimuksensa käsittelee rajausta kuvantekijän ja teoksen katsojan näkökulmasta.

Laura Vainikka on kuvataiteilija, joka työskentelee monialaisesti taidegrafiikan menetelmien parissa. Hänen teoksensa käsittelevät usein kysymyksiä havainnon ja kuvan lähtökohdista: kuinka kuva syntyy, missä se sijaitsee ja kuinka se suhteutuu näköhavaintoon. Vainikka on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2013. Hänen teoksiaan on ollut esillä mm. Nordic Contemporary Print 2020 näyttelyssä Ruotsissa, Galleria Hippolytessä ja Nuoret 2011 -näyttelyssä Taidehallissa Helsingissä.

Mäntän kuvataideviikoilla esillä oleva Clauden huone -installaatio on Myllylän ja Vainikan ensimmäinen taiteellinen yhteistyöprojekti. Teos yhdistää liikkuvaa kuvaa ja taidegrafiikan elementtejä. Se on saanut innoituksensa 1700-luvun optisesta instrumentista, Clauden peilistä. Teos kuvattiin Helsingissä, Kellokoskella, Sauvossa ja Pariisissa vuosina 2019–2020 ja sai ensiesityksensä Galleria G:ssä Helsingissä vuonna 2021. Kuvataideviikoille teos täydentyy uudella videomateriaalilla, joka kuvataan Mäntässä talven ja kevään 2023–2024 aikana.

Reima Nevalainen on Porvoossa asuva ja työskentelevä taiteilija. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2008, ja hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2016. Nevalaisella on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomen lisäksi muualla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Hänen teoksiaan kuuluu muun muassa Helsingin kaupungin taidemuseon sekä Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin.

Nevalaisen käyttämä kollaasi- ja dekollaasitekniikka on vahvasti kietoutunut yhteen maalauksen sisällön kanssa. Lopputuloksena nähtävä teos on jäänne monitasoisesta prosessista, jossa kerroksia on leikattu, revitty tai peitetty. Tekniikka on työläs yhdistelmä lisäämistä ja poistamista, kokeilemista ja erehtymistä. Nevalaiselle maalaus on fyysisen todellisuuden ja sen havaitsemisen tutkimista ja vastavoima meitä ympäröivälle aineettomalle kuvalle. Maalaus pysäyttää, herättää ja puhdistaa, mutta se ei tee sitä hakemalla huomiota, vaan ottamalla muotonsa keskittyneen katsomisen kautta.

Vapaan valokuvaajan työnsä lisäksi Petri Nuutinen on työskennellyt kuvajournalistina, kuvatoimittajana, lehtikuvaajana ja graafisena suunnittelijana. Hän on työskennellyt maiseman ja tilan parissa 1980-luvulta lähtien. Aluksi hänen projektinsa olivat painotuksiltaan dokumentaarisia ja mustavalkoisia. Tällä hetkellä Nuutinen tutkii kaksiulotteisen kuvan tilavaikutelmaa ja hän on halunnut välittää vahvemman kokemuksen paikoista, joissa on kuvannut. Hänen työmetodinsa tuottaa kuville niiden lopullisen muodon – joka kerralla erilaisen. Kun Nuutinen yhdistää yhteen teokseensa eri kulmista otettuja kuvia, hän rikkoo perinteisen suorakaiteen rajat, kadottamatta valokuvan dokumentaarista luonnetta. Valokuvissa Nuutista on aina kiinnostanut tekijän kädenjälki, niin mustavalkoisessa kemiallisessa prosessissa kuin nykyisessä digitaalisessa tulostamisessakin. Osan teoksistaan hän vedostaa paperille ja osan suoraan käsinmaalatulle alumiinilevylle.

Antti Oikarinen on Riihimäellä asuva kuvataiteilija. Hänen taiteellisen työskentelynsä perimmäisenä motiivina on kysymys siitä, millaisia olioita taideteokset oikein ovat. Hän on kiinnostunut kuvataiteen peruskäsitteistä kuten maalaus, veistos, esittäminen, merkitys ja sisältö. Hänen teoksensa syntyvät taiteen sisäisiin käsitteisiin liittyvien kysymysten pohdiskelusta. Oikarinen työskentelee monilla materiaaleilla, ja hän on tehnyt teoksia muun muassa kipsistä, mdf-levystä, eri puulajeista, akryylimaalista sekä marmorista. Hän on myös käyttänyt valmiita esineitä teosten materiaaleina. Vaikka yleensä Oikarisen teoksia voi kutsua veistoksiksi, hän on käyttänyt välineinään myös maalausta ja piirustusta. Oikarinen työskentelee usein eri ilmaisumuotojen välimaastossa: monet hänen teoksistaan voi sijoittaa esimerkiksi jonnekin maalauksen ja veistoksen välille.

Katri Paunu on Raumalla asuva kuvanveistäjä. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi hollantilaisesta Gerrit Rietveld Akatemiasta vuonna 2018. Paunu on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja maailmalla sekä osallistunut useisiin kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin. Keramiikka on Paunun teoksissaan pääasiassa käyttämä materiaali, koska siinä yhdistyvät hänen rakkautensa maalaukseen, arkkitehtuuriin ja kuvanveistoon.

Ingeborg Blom Andersskogin ja Maria Pääkkösen muodostama taiteilijaduo työskentelee pitkäkestoisen piirustusperformanssin keinoin. Toisinaan performanssista jää jälki installaation muodossa. Heidän yhteistyönsä on jatkuva prosessi ja tutkimusmatka ajallisuuteen, toistoon ja keholliseen kommunikaatioon. Andersskogin ja Pääkkösen esityshetkellä syntyvien performanssien ytimessä ovat improvisaatio, läsnäolo, mahdollisuudet ja epävarmuus. Tietyt ennalta päätetyt rajoitteet ja materiaalit antavat teokselle raamit, joiden sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Teosten pitkä kesto luo omat haasteensa, joiden kohtaaminen yhdessä tuottaa yllätyksiä.

Andersskog ja Pääkkönen tapasivat ensi kerran Ruotsissa Rejmyre Art Labin järjestämässä Nordic Studio: Clearcut -workshopissa vuonna 2016. Välitön kiinnostus toistensa tapaan havainnoida ympäröivää maailmaa antoi kipinän yhteistyön aloittamiselle. Andersskogin ja Pääkkösen ensimmäinen yhteisteos You Are I Am You nähtiin vuonna 2019 Superb! - nykytaidefestivaaleilla Turussa. Sitä seurasi piirustusperformanssi ja installaatio Drawing Down The Moon Visningsrommet USF -näyttelytilassa Bergenissä, Norjassa vuonna 2022.

Anni Rapinoja on kuvanveistäjä, joka asuu ja työskentelee Hailuodossa. Hän on vuodesta 1980 lähtien pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja maailmalla sekä osallistunut useisiin kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin. Hänen töitään on hankittu lukemattomiin kotimaisiin ja ulkomaisiin taidekokoelmiin, ja hän ollut Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäsen vuodesta 2021 lähtien. Rapinojan teokset syntyvät usein sarjoiksi luonnosta kerätyistä materiaaleista, kuten pajunkissoista, suovillasta, järviruo'osta, juolukanlehdistä, kävyistä ja hirvenluista. Luonnon osuus on hänen teoksissaan lähes aina selkeästi havaittavissa ja käytetyt materiaalit tunnistettavissa. Rapinoja kokee olevansa työssään vain luonnon viestien välittäjä. Suurin osa hänen teoksistaan muotoutuu lattialle, seinälle tai kattoon sijoitettaviksi objekteiksi, kun taas osa teoksista on maa- ja ympäristötaiteen piiriin kuuluvia ja luontoon sijoittuvia. Jotkin Rapinojan teoksista löytävät muotonsa myös videoina ja valokuvina.

Anne Roininen tekee konsepteihin perustuvia tilallisia teoksia vaihtelevilla tekniikoilla, jotka ulottuvat veistoksellisista elementeistä keskusteluihin ihmisten kanssa. Hänen viimeisimmät teoksensa ovat olleet analyysiä kaupunkiympäristöstä, metsälähiöstä ja esineiden olemuksesta. Esityskonteksti on usein hänen teostensa lähtökohta: millaisessa yhteydessä, mittakaavassa ja tunnelmassa teos esitetään.

Roinisen työskentelyssä on voimakas sosiaalinen lataus ja sen keskiössä on arjen ilmiöiden käsittely ja käsitteellistäminen. Hän rakentaa teoksillaan madonreikiä erilaisten ihmisryhmien välille, kurottaa muita kohti ja ottaa maailman mukaan teoksiinsa. Erilaiset taiteen käyttäjäryhmät, esitystavat ja saavutettavuuden kysymykset kiinnostavat Roinista, samoin kuin tavat limittää taidetta osaksi yhteiskuntaa. Hän ihailee teoksia, joissa on kirkas ajatus, yksinkertainen toteutus ja tunne siitä, että sen takaa löytyy runsautta. Roininen toivoo, että keksisi aina itselleen uusia tapoja olla taiteilijana yhteiskunnassa.

Melissa Sammalvaara on Espoossa työskentelevä ja seikkailuista nauttiva taiteilija. Hän on toiminut vapaana taiteilijana täysipäiväisesti vuodesta 2019 Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi valmistumisen jälkeen. Sammalvaara luo luonnosta ja sammaleista inspiroituneita moderneja ryijyjä, joissa tarkastellaan tilallisuutta ja nykyihmisen luontosuhdetta erilaisin pinnoin, materiaalein ja tekniikoin. Ryijyt toteutetaan käsin kutomalla, tuftaamalla, neulomalla ja solmimalla, ja kuten perinteisissä ryijyissäkin, tekeminen on hyvin hidasta ja huolellista. Käsin toteutetut ryijyt ovat runsaan mätäsmäisiä ja muodoltaan vaihtelevia: ne kasvavat seinillä orgaanisina ryppäinä ja levittäytyvät rihmastoineen hellästi, mutta määrätietoisesti. Sammalvaaran taideryijyt ovat keränneet enenevissä määrin kiinnostusta, mikä näkyy aktiivisena näyttelykalenterina, joka ulottuu jo vuoteen 2026 asti. Sammalvaaran teoksia löytyy muun muassa Valtion taidekokoelmista.

Nora Sederlöf valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2022. Hän on aiemmalta koulutukseltaan vaatesuunnittelija ja mittatilausompelija – ammatteja, joissa opittuja tekniikoita hän hyödyntää aktiivisesti taiteellisessa työssään. Sederlöfin teokset ovat pääasiassa veistosinstallaatioita, joita yhdistää tekstiilien käyttö. Kuten vaatesuunnittelijat tekevät, hän ajattelee töitään mallistoina. Sederlöfille teosten valmistus on kuin kolmiulotteinen peli, jossa yksi teko vaikuttaa seuraavaan. Teosten värit ja sävyt eivät ole satunnaisia; ne on tarkoin valittu paitsi visuaalisten seikkojen, myös niiden merkityksen ja assosiaatioiden vuoksi.

Sederlöf käsittelee töissään eri materiaaleja, värejä, muotoja, valon ja varjon taittumista sekä tilaa veistoksen sisällä, välissä ja ympärillä. Hänen veistoksensa, abstrakteina teoksina, tavoittelevat runsauden ja ylenpalttisuuden vaikutelmaa. Sederlöfin mantra on selkeä: ”Enemmän on enemmän. Vähemmän on tylsää.”

Sanni Seppo on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Kamera on hänelle väline ympäröivän maailman havainnoimiseen ja hänen uteliaisuutensa seuralainen. Kuvaaminen on väylä päästä paikkoihin, jotka vetävät puoleensa ja joista hän haluaa kertoa. Hänen tiensä on vienyt erilaisten yhteisöjen luokse, joissa hahmottuvat hauraat unelmat paremmasta maailmasta. Se on vienyt myös luontosuhteemme äärelle, niin menneeseen kuin tulevaankin.

Sanni Sepon työ on samalla tutkimista, syventymistä sekä erilaisten ilmaisutapojen loputonta etsimistä ja kokeilua. Hän myös haluaa vaikuttaa taiteellaan yhteiskuntaan, nostaa esiin hänelle tärkeitä teemoja ja olla edes pieni hiertävä kivi luontoa ja ihmistä tuhoavan kehityksen kengässä.

”Taiteeni mukailee maailmankaikkeuden luonnetta, jossa sattumanvaraisuus on osa täydellistä suunnitelmaa.” Rosalia Silfer työskentelee kaikella mahdollisella maan ja taivaan välillä. Hän keräilee palasia elämästä, missä ikinä kulkeekin ja rakentaa maailmoja kokoelmiensa kätköistä. Taiteensa kautta Silfer tutkii ja ihmettelee kokonaisvaltaisesti olemassaoloamme ja kaikkeutta aina pienimmistä yksityiskohdista elämän suurimpiin mysteereihin asti.

Maria Tani on Helsingisä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on nähty näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Tani piirtää muun muassa ohutkärkisillä pigmenttitusseilla yksityiskohtaisia piirroksia tai tekee virkkaamalla mielikuvituksellisia tekstiiliteoksia. Tanin lempiaiheisiin kuuluvat sienet, mielikuvitusolennot ja meren eläimet. Kun ei ole virkkaamassa jättiläismeduusoja tai piirtämässä äärimmäisen tarkkoja yksityiskohtia pursuavia teoksiaan, Tani toteuttaa taiteilijasisarensa Satun kanssa muun muassa performanssitaidetta ja muita taideprojekteja.

Tamperelainen kuvanveistäjä Hanna Vihriälä kokee helmistä, kierrätysmuovista ja muista materiaaleista rakentuvat teoksensa kuin kolmiulotteisina akvarelleina, joita hän virittelee kunkin tilan mittakaavaa mukaillen. Vihriälän pysyviä kiinnostuksen kohteita ovat alueet, jotka jäävät kuvanveiston, maalauksen ja graafisuuden välimaastoon. Häntä kiehtoo myös materiaalinen jännite pysyvyyden ja haurauden välissä. Vihriälä tekee teoksia henkilökohtaisista tapahtumista ja havainnoista, mutta samalla hän kokee, että ihmisen kokemus elämästä on ehkä aina jotenkin sama – sama hauraus ilon, toivon ja surun välissä.