Krister Gråhn
Mäntän kuvataideviikkojen vuoden 2025 kuraattori on pitkän uran tehnyt taiteilija ja kuvataideammattilainen Krister Gråhn. Hän on toiminut laaja-alaisesti taiteen kentällä 2000-luvun alusta lähtien. Henkilökohtaisen taiteellisen työnsä lisäksi hänellä on pitkä historia ruohonjuuritason yhdistystoiminnassa, taidelehtien toimittamisessa sekä käytännön taidemuseotyössä.
XXIX Kuvataideviikoilla sanotaan EI!
Kesän 2025 Mäntän Kuvataideviikkoja tarkastellaan kieltosanan kautta. EI-linssin läpi havainnoidaan muun muassa paikallisuutta, lapsuutta ja vanhemmuutta, ihmisen ympäristöä, perinteitä sekä mieltä ja kehoa. XXIX Kuvataideviikot pohtii myös taidekuratointia eri näkökulmista. Noin 40 nykytaiteilijan lisäksi luvassa on näyttelyn historian laaja-alaisin kuratointiprosessi lukuisine kanssakuraattoreineen.
– EI on pieni, vahva ja vaikea sana. Samaan aikaan, kun minut kutsuttiin Kuvataideviikkojen kuraattoriksi, lapseni oli siinä iässä, että hän vastasi jokaiseen kysymykseeni: EI! Se sai minut miettimään, miksi identiteettimme rakentuu pitkälti sen kautta, mitä me emme ole, Krister Gråhn avaa teeman taustoja. – Silti, aikuisena minua muistutetaan toistuvasti, että täytyisi opetella sanomaan ei, hän jatkaa.
– EI on ehdottomuudessaan yllättävän lavea. Se ei merkitse vain ulkopuolelta asetettuja rajoitteita, vaan EI on myös sisäsyntyistä vastavoimaa. EI merkitsee jotain, mitä emme enää hyväksy tai usko todeksi. EI on itsemäärämisoikeutta ja tasa-arvoa, mutta se synnyttää myös sensuuria ja rasismia. On olemassa kieltoja, joita pidämme niin itsestäänselvinä, että emme niitä edes huomaa, ja taas sellaisia, jotka saavat meidät kysymään: miksi EI?, Gråhn lisää.
Taidekuratointi tarkastelun kohteeksi
Perinteisen ja ajankohtaisen nykytaiteen katselmuksen lisäksi ensi kesän Kuvataideviikoilla nähdään myös, miten taidekuratointi asetetaan luupin alle. Pohdinnan keskiössä on kuratoinnin, eli taiteellisen johtamisen, vallan ja vastuun jakautuminen. Krister Gråhn on kutsunut mukaan joukon kanssakuraattoreita, jotka ovat taidekentän eri roolien asiantuntijoita. Heidän kauttaan Kuvataideviikoille saadaan ennennäkemättömän laaja-alainen kattaus tekijöitä ja teemoja. Kanssakuraattorien työ lähtee pitkälti paikallisuudesta ja Mänttä-Vilppulasta Kuvataideviikkojen toimintaympäristönä.
– Ajatuksena on kuraattorin yksinvallan purkaminen ja toimenkuvan avaaminen. Tällä pyritään viemään Kuvataideviikkoja instituutiona kohti yhteisöllisempää, keskustelevampaa sekä taidetta ja arkea yhdistelevämpää suuntaa. Toivon pääseväni myös eroon taideprojekteihin liittyvästä kertaluonteisuudesta. Kuvataideviikoista pyritään luomaan kokonaisuus, jossa taiteen ympärille linkittyvät toiminnot ovat kiinteä osa näyttelyä – eivät päälleliimattuja oheistapahtumia, Gråhn selittää.
Taiteen sanallistamisen haaste
Gråhnille taide on ennen kaikkea kommunikaatiota. – Seuratessani oman lapseni kasvamista, pohdin usein sitä, miten lapset ajattelevat, ennen kuin he oppivat puheen ja sanojen merkityksen. Taaperot yhdistelevät eri aistien tuottamia tunteita, joita he oppivat vasta myöhemmin sanoittamaan. Aikuisena sanat tuntuvat peittävän tämän kyvyn alleen. Onko taide se väline, joka on verrattavissa tähän sanattomaan päättelykykyyn, ja joka vapauttaa meidät sanojen kahleista, hän miettii.
Tästä huolimatta taiteen sanallistamisyritykset ovat Gråhnille ikuinen pohdinnan aihe. – Suomen kielessä on esimerkiksi erilaisia murteita ja murrealueita riippuen siitä, missä päin Suomea eletään. Tällaisia murrealueita esiintyy kenties myös kuvallisessa kielessä – kuvat tulkitaan eri tavoilla ympäristöstä, yhteydestä ja ajankohdasta riippuen, Gråhn pohdiskelee.
Taiteen kokoaan suurempi rooli
– Taiteen rooli yhteiskunnassa on suurempi kuin mitä tulee ajatelleeksi. Sitä löytyy piilosta lähes kaikessa, mitä ympärillämme tapahtuu. Taide on propagandan väline, valistuksen työkalu, hyvinvoinnin mittari, markkinointikeino ja vapaa-ajan harrastus. Taide myös ottaa usein käyttöönsä uudet keksinnöt ja alustat hyvinkin nopeasti. Kun keksimme jonkin uuden keinon viestien välittämiseen tai kommunikointiin, saapuu sinne myös taide.
Taiteellisen työn taustaa
Viime vuodet Krister Gråhn on opiskellut Taideyliopiston Kuvataideakatemian Praxis Master’s Programme in Exhibition Studies -ohjelmassa kuratointia ja taiteen esittämiskäytäntöjä. Vuonna 2023 Gråhn tuotti ja kuratoi osana opintojaan Mäntän äärellä -näyttelyt kymmeneen paikalliseen myynnissä olleeseen asuinkiinteistöön.
Turussa syntynyt, Pohjanmaalla kasvanut ja Limingan, Imatran, Tampereen ja Helsingin kautta kiertänyt Gråhn muutti Mänttään vuonna 2011. Mäntän kuvataideviikoilla hän muistaa vierailleensa ensi kertaa vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2008 hän osallistui näyttelyyn taiteilijana, ja sen jälkeen hän työskenteli useana vuonna vapaaehtoisena Kuvataideviikkojen rakennustiimissä. Viimeisen 13 vuoden ajan hän on kokenut Kuvataideviikot paikallisesta näkökulmasta.
Katse tulevaan...
Gråhn pyrkii suhtautumaan kuratointiinsa jatkuvana prosessina ennemmin kuin vain alkavana ja päättyvänä projektina. Hän työskentelee monien erilaisten kuratointien parissa samanaikaisesti. KORU8 - International Contemporary Jewellery Triennial, jossa hän toimi näyttelyarkkitehtina, oli nähtävissä Suomen Metsämuseo Lustossa 1.12.2024 asti, jonka jälkeen se on esillä Oulun taidemuseossa 25.1.2025 alkaen. Hän kuratoi myös marraskuussa 2024 Tampereella Finlaysonin alueella järjestetyn FLASH4 – Uusi pimeä - Valotaiteen biennaalin. Vuoden 2026 näyttelyiden prosessit ovat jo alkaneet, ja muutamia katseita luotu myös vuoteen 2027.